Heidi Erkinheimo: Odotukset & tavoitteet

Tämän kesän odotukseni ja tavoitteeni ovat hieman aiemmista kesistä poikkeavia. Aiempina vuosina olen asettanut aina kilpailukaudelle tiettyjä tulostavoitteita ja yleensä myös kilpailutavoitteita, mihin kisoihin haluan päästä ja miten pärjätä ja niin edelleen. Tänä vuonna tilanne on vähän toinen. Nyt kun kirjoitan tätä tekstiä, on kulunut aika tarkalleen vuosi ja 11 kuukautta siitä kun viimeksi puin kilpailuasun ylle ja kiinnitin numerolapun rintaan. Sitä on jo vähän ikävä.

Siksipä mun odotukset ja tavoitteet tälle kesää poikkeaa vähän aiemmista. Odotan nimittäin sitä, kun pääsen kävelemään kisapaikalle tietäen että kohta mä saan ihan oikeasti tehdä sitä mistä tykkään ja minkä eteen oon päivittäin tehnyt töitä. Odotan sitä, kun asetan jalan askelmerkille ja katson rimaa päättäen, että tosta on nyt mentävä yli. Odotan niitä paineita ja sitä adrenaliinia, joita tuo päätös tuottaa. Odotan sitä tunnetta kun tiedän, että pääsen tuon riman yli ja odotan sitä hetkeä, kun lähden liikkeelle ja kaikki on just sillä hetkellä niistä parista sekunnista kiinni. Tavoittelen sitä, että nousen patjalta ja rima on edelleen paikoillaan. Tavoittelen sitä, että tuo rima on silloin mahdollisimman korkealla ja tavoittelen myös sitä, että saan olla ylpeä itsestäni ja todeta, että kulunut kaks vuotta on ollut kaiken sen arvoista.

Ja kuitenkaan, loppujenloppujenlopuksi, en voi sanoa että olisin tyytyväinen vain tuohon. Vaikka en halua asettaa kovin tarkkoja tavoitteita, sillä kuluneen parin vuoden aikana olen tehnyt tekniikkaharjoituksia todennäköisesti sormilla laskettavan määrän, (ehkä muutaman sormen joutuu lainaamaan kaverilta), niin tietyn tulostason haluan kuitenkin saavuttaa ja erityisesti omalla kotikentällä päästä menestymään.

Seuraa Heidiä Instagramissa:
@heidierkki

Katso lisää

Heidi Erkinheimo: Henkinen hyvinvointi urheilun rinnalla

Urheileminen vaatii fyysisten ominaisuuksien ja lajitaitavuuden lisäksi myös henkiseltä puolelta paljon. Itse urheilusuorituksiin tulee keskittyä ja pyrkiä poistamaan muut tekijät mielestä parhaan mahdollisen suorituksen saamiseksi, sekä loukkaantumisriskin pienentämiseksi. Välillä täytyy käydä mielessä läpi oikeanlaisia suorituksia, ja kilpailutilanteissa unohtaa ylimääräinen hälinä ympäriltä. Tällaiset ponnistelut väsyttävät henkistä puolta. Itselleni onkin tärkeää, että on mahdollista saada ajatukset välillä täysin pois urheilusta. Hyvien tulosten saavuttaminen vaatii paljon työtä, sekä ajan ja ajatusten uhraamista urheilulle, mutta liika on kuitenkin aina liikaa ja välillä pieni etäisyys antaa tilaa uusille ajatuksille ja uutta virtaa tekemiseen.

Tätä samaa henkistä puolta koetellaan myös vastoinkäymisten kohdalla, kuten silloin, kun tulos ei olekaan toivotunlainen, tai jos eteen tulee loukkaantuminen. Kun olin itse pitkään loukkaantuneena, olin hyvin kiitollinen siitä, että minulla oli elämässäni paljon mukavaa sisältöä urheilun lisäksi. Olen satsannut paljon urheiluun ja tehnyt paljon asioita ja valintoja urheilu mielessäni, mutta en ole ikinä tahtonut rajoittaa koko elämääni urheilun perusteella tai laskea arkeani täysin urheilun varaan. En ole tehnyt näitä valintoja siksi, etten tahdo antaa kaikkeani urheilussa vaan siksi, että on aivan henkisenkin hyvinvointini kannalta tärkeää, että arkeni sisältää muitakin aktiviteetteja, ja esimerkiksi opiskelu antaa muuta ajateltavaa ja vaatii erilaista aivotyötä kuin urheilu, mistä myös pidän.

Opiskelun lisäksi ystävät ja läheiset ihmiset ovat tärkeä voimavara. He ovat itseasiassa yksi niistä tekijöistä, joiden avulla on helppo irrottautua urheilusta ja ajatella aivan jotain muuta. He myös näkevät sen, mitä kaikkea teen urheilun vuoksi ja tarvittaessa tukevat silloin, kun kaikki ei mene täysin suunnitellusti.

Kaiken kaikkiaan henkinen hyvinvointi urheilun rinnalla sisältää hyvin pitkälti samat elementit kuin kenen tahansa ihmisen henkinen hyvinvointi; elämään tarvitaan läheisiä ihmisiä, rentoutumista sekä niin sanottua vaihtoehtoista tekemistä, jottei koko elämä pyöri 24 tuntia vuorokaudessa saman asia ympärillä.

Seuraa Heidiä Instagramissa:
@heidierkki

Katso lisää

Heidi Erkinheimo: Motto ja motivaatio

Motivaatio on hyvin moniulotteinen juttu ja siihen vaikuttaa aika moni asia. Esimerkiksi joinakin päivinä olo tuntuu hyvin väsyneeltä ja saamattomalta, jolloin myös treenaaminen tuntuu maistuvan vähemmän. Joinakin päivinä taas olo on hyvin energinen ja silloin myös treenaaminen tuntuu paljon houkuttelevammalta. Myös monet muut asiat, kuten ruokavalio, stressi tai ihmissuhteet vaikuttavat yleiseen olotilaan. Kuitenkin, jos tällaiset niin sanotut päivittäin vaihtuvat olotilat ja normaalista arjesta johtuvat mielentilan muutokset pyritään sulkemaan pois, jää jäljelle asioita, jotka ohjaavat kaikkien näiden tuntemusten alla tekemisiä ja esimerkiksi saa matkan suuntaamaan lähes joka päivä hallille tai urheilukentälle.

Itseäni ohjaa paljolti se, että haluan tehdä parhaani. Haluan saavuttaa sen, mihin tiedän pystyväni. Esimerkiksi urheilussa tiedän, että pystyn paljon parempiin saavutuksiin ja tuloksiin, kuin mitä olen tähän mennessä saavuttanut. Siksi haluan harjoitella ja suunnata joka päivä treeneihin, jotta voin kehittää itsestäni vielä parempaa. Nuorempana halusin olla paras, halusin olla voittaja. Se motivoi minua silloin ehkä eniten, mutta nykyään tuo on muovautunut siten, että haluan olla niin hyvä kuin vain pystyn. Toisaalta tämä tarkoittaa sitä, että minua ei välttämättä haittaa se, jos en voita, jos tiedän, että siinä kisassa en vain yksinkertaisesti olisi pystynyt enää parempaan. Mutta toisaalta joskus pelkkä voitto ei riitä, jos minusta tuntuu, että olisin pystynyt vielä parempaan suoritukseen.

Minkäänlaista mottoa minulla ei kyllä ole. Joskus nuorempana mietin, millainen olisi hyvä motto, mutta en keksinyt mitään sopivaa. Niinpä se jäi, ja mielestäni ihan hyvä niin.

Seuraa Heidiä Instagramissa:
@heidierkki

Katso lisää

Heidi Erkinheimo: Ajatuksia urheilusta

Urheilu on aina ollut minulle hyvin iso osa elämää ja olen aina nauttinut siitä. Pienestä asti olen käynyt niin urheiluseurojen harjoituksissa kuin leikkinyt ja pelaillut vapaa-ajallani kavereiden ja sisarusten kanssa. Tämän kaiken pohjalta urheilusta onkin muodostunut minulle elämäntapa ja jos urheilu jää syystä tai toisesta pois pidemmäksi aikaa, tuntuukin, että jotain puuttuu.

Olen nyt puolitoista vuotta kärsinyt loukkaantumisesta, ja tehnyt sen vuoksi enemmän tai vähemmän korvaavaa ja kuntouttavaa harjoittelua. Minulta on tänä aikana kyselty, miten olen jaksanut treenata koko tämän ajan, kun en välillä ole saanut tehdä edes puolta siitä mitä normaali harjoitteluni sisältää ja pelkkää kävelyä ja hölkkäämistä on täytynyt palautella mieleen. En myöskään ole päässyt kilpakentille pitkään aikaan, vaikka harjoittelen nimenomaan paljolti kilpailuja varten. Mutta ehkä se ei sitten ole se ainoa syy miksi harjoittelen. Vaan harjoittelen myös siksi, että pidän siitä paljon ja urheilu kuuluu osaksi elämääni.

Pidän erittäin paljon siitä, kun pystyn harjoituksissa testaamaan omia rajojani ja kilpailuissa tähtäämään parhaaseeni. Mutta tämän lisäksi pidän pelkästään jo siitä, kun leikkimielisesti pelataan sulkapalloa tai heitellään frisbeegolfia (tosin näissäkin voitonhalu karkaa välillä käsistä). Pidän siis lähinnä siitä, että pääsen liikkumaan ja urheilemaan, välillä enemmän tosissaan, välillä taas vähän vähemmän.

Seuraa Heidiä Instagramissa:

@heidierkki

Katso lisää

Heidi Erkinheimo: Treenivinkit

Hei!

Mulle annettiin tässä kuussa tehtäväksi kirjoitella jonkinlaisia treenivinkkejä näin vuoden alun kunniaksi. En kuitenkaan usko, että kovin moni on kiinnostunut siitä, millaisia korkeushypyn osaharjoitteita voisi tehdä kotona tai miten voisi kehittää kaarrejuoksuaan paremmaksi. Myöskään monista lehdistä tuttuja “näin saat litteän vatsan ja kiinteät pakarat” -tyyppisiä vinkkejä ja treeniohjelmia en halunnut muodostaa, ja siksi päädyinkin aika epätyypilliseen ratkaisuun, nimittäin pohtimaan suoraan lopputulosta. Ja en nyt tarkoita sitä litteää vatsaa. Tarkoitan sitä hyvää oloa, jonka urheileminen saa aikaan sekä urheilusta muodostuvaa hyvää mieltä. Hyvän olon ja mielen saavuttamiseksi ei ole väliä, liikkuuko vain satunnaisesti, aktiivisesti päivittäin vai urheileeko kilpatasolla. Tärkeintä on lähteä liikkeelle.

Kyseisen hyvänolontunteen voi saavuttaa varmasti monella eri tavalla, mutta itse koen, että siihen on ainakin kaksi erittäin hyvää keinoa. Ensimmäinen on pelkkä liikkeelle lähteminen ja sen aikaansaama hyvä olo. Ei tarvitse välttämättä lähteä rutistamaan viimeisiä voimanrippeitä kehosta ja tekemään suoritusta verenmaku suussa. Kävelylenkki raikkaassa ulkoilmassa tai lyhyt kuntopiiri olohuoneen lattialla saa aikaan virkeän olon ja hyvän mielen, minkä avulla jaksaa paremmin. Huomasin itse jälleen maatessani jalkaleikkauksen jälkeen toista viikkoa sängyn pohjalla, miten paljon kaipasin sitä, että olisin voinut tehdä edes pienen ja helpon urheilusuorituksen.

Toinen tapa, joka on itselleni hyvin tuttu, on juurikin se versio, jossa pyrkii antamaan kaikkensa ja tekemään jokaisen toiston vielä vähän paremmin ja antamaan itsestään vielä vähän enemmän. Kun onnistuu näin saavuttamaan jotain tavoittelemaansa, on se tunne mahtava. Usein se on itselläni suuremmilla painoilla voimaharjoittelun tekemistä, juoksutreeneissä paremmin tai nopeammin juoksemista ja hyppytreeneissä korkeammalta hyppäämistä ja oikean tekniikan hallitsemista. Mutta se voi olla mitä vain muutakin. Se voi olla sitä, että hölkkää vielä muutaman katulampun välin vaikka tekisi mieli lopettaa, tai tekee vielä pari vatsalihasliikettä vaikka ei usko enää jaksavansa, tai vaikka sitä, että polkeekin pyörällä ylämäen sen sijaan että taluttaisi pyöränsä. Mitä vain, millä kokee haastavansa itsensä ja saavuttavansa jotain vielä vähän enemmän. Se tunne on kokemisen arvoinen!

Aina tämä ei tietenkään onnistu ja joskus on erittäinkin huonoja päiviä. Tiedän varsin hyvin tunteen kun rauta ei liikahda lattiasta ei sitten millään ja toisinaan jalat tuntuvat painavan tonnin, kun yrittää päästä eteenpäin. Tällaisiakin päiviä on siedettävä ja usein niiden jälkeen oppii huomaamaan paremmat päivät ja arvostamaan niitä.

Ehkä siis paras treenivinkki jonka voin ja haluan antaa, on se, että pyri tekemään parhaasi ja joskus jopa ylittämään itsesi ja mikä tärkeintä, nauti siitä!

Seuraa Instagramissa:
@heidierkki

Katso lisää

Urheilijan silmin: Heidi Erkinheimo

Hei!

Olen 22-vuotias korkeushyppääjä Heidi Erkinheimo ja kirjoittelen tänne aina silloin tällöin urheilukuulumisiani ja ajatuksiani. Olen lähtöisin Seinäjoelta, mutta nykyään asun ja opiskelen kolmatta vuotta Jyväskylässä. Myös valmentajani asuu Jyväskylässä, joten treenit sujuvat ja opiskelutkin etenevät ihan mallikkaasti.

Olen harrastanut yleisurheilua hyvin nuoresta asti, mutta olen kokeillut monia muitakin lajeja aina taitoluistelusta hiihtoon. Lopulta yleisurheilu vei kuitenkin voiton ja muut lajit jäivät taakse. Yleisurheilussa päälajikseni on valikoitunut korkeushyppy. Tykkään kuitenkin harjoitella monipuolisesti ja kilpailla välillä muissakin lajeissa, minkä takia kilpailuohjelmaani kuuluu toisinaan myös 100 metrin aidat sekä muut ottelulajit. Kuluneen vuoden aikana en ole päässyt kilpailemaan näissä lajeissa, koska loukkaantuminen on pitänyt minut poissa kilparadoilta jo vuoden verran. Tänä kesänä minun pitäisi olla kuitenkin jo kilpailukunnossa ja nyt on taas aika laittaa numerolappu rintaan ja suunnata kentälle!

Seuraa Instagramissa: @heidierkki

Kuva: Tero Siivola
Katso lisää