Pyry Niskala: Motto ja motivaatio

Tämän kerran blogitekstini aiheena on motto ja motivaatio. Koin aluksi hieman vaikeaksi muotoilla ajatuksiani motivaatiosta kirjalliseen muotoon. Onhan motivaatio varsin monisäikeinen käsite. Lähdin pohtimaan asiaa siitä näkökulmasta, mitä erilaisia motivaation lähteitä minulla urheilijana on.

Kun ajattelen omalla kohdallani mistä alun perin sain motivaatiota alkaa urheilemaan, esiin nousevat tekijät kuten arvostuksen saaminen, ammattilaisuus ja halu olla paras. Nämä ovat kaikki aika ”kovia” motivaation muotoja ja motivaatiotekijäni ovatkin muotoutuneet vuosien varrella hieman erilaisiksi. Kuitenkaan mikään näistä motivaatiotekijöistäni ei varsinaisesti ole kadonnutkaan.

Nuorena koin varsin suurta halua saada arvostusta ympärilläni olevien ihmisten silmissä ja urheilu olikin oiva keino saada sitä. Nykyään tämä ei ehkä näyttäydy enää niin voimakkaasti. Kuitenkin varsin usein mieleen tulee, että arvostusta minua ja muitakin suomalaisia urheilijoita kohtaan saisi olla enemmänkin. Antavathan he käytännössä likoon koko elämänsä tavoitellessaan unelmaansa.

Lapsena ja nuorena, kun minulta kysyttiin klassinen kysymys: ”mitä haluisit olla isona?”, vastasin urheilija, ammatti-urheilija. Tämä ei sanan varsinaisessa merkityksessä ole vielä toteutunut. Olen kuitenkin pystynyt järjestämään asioitani viime vuosina niin, että olen opiskellut urheilun ohella syksystä alkukevääseen ja siitä lähtien olen voinut keskittyä pelkästään urheiluun melkein puolet vuodesta. Tämän olen pystynyt järjestämään seuran ja vanhempieni tuen avulla, sekä luonnollisesti Kelan tarjoamien opintotukien ansiosta.

Varsinaisesti töitä minun ei ole tarvinnut tehdä muutamaan vuoteen rahoittaakseni urheiluani. Toki opiskelujen on täytynyt edetä riittävän ripeään tahtiin saadakseni Kelalta opiskelijalle kuuluvat tuet ja lainavakuudet. Lasketaanko tällainen järjes-tely sitten ammattilaisuudeksi? Ehkä ei, mutta saan silti suurta tyydytystä niistä hetkistä, kun voin pitää itseäni ”ammattilaisena” kun voin vain kevään ja kesän keskittyä urheilemiseen.

Kolmantena alussa nostamistani motivaatiotekijöistä oli halu olla paras. Se ei varsinaisesti ole muuttunut miksikään siitä mitä ajattelin nuorempana, joskin se on realisoitunut joiltain osin. Lisäksi rinnalle on tullut halu testata, mihin minulla rahkeet riittää urheilun saralla. Jokainen sijoitus maailmanlistalla ylöspäin tai sentti kohti maailman huippua motivoi minua edelleen suuresti.

Minulla ei varsinaisesti ole mottoa. Kuitenkin silloin kun sitä on kysytty, olen vastannut Steve Jobsin sitaatin: ”The journey is the reward”. Se auttaa minua muistamaan, että vaikka en saavuttaisikaan kaikkia urheilullisia tavoitteitani, matka sen tavoittelussa on tarjonnut ja tarjoaa paljon enemmän kuin osaisikaan ennalta ajatella. Muistakaa siis nauttia matkasta, minne ikinä olettekaan menossa.

Seuraa Pyryä Instagramissa @piittoni ja Twitterissä @NiskalaPyry!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Name *