Jenni Kangas: Henkinen hyvinvointi urheilun rinnalla

Tätä aihetta voisi lähestyä monella eri tavalla, ja henkilökohtaisesti koen, että mulla olisi paljonkin pankissa asiaa henkisen puolen hyvinvoinnista. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa vain muutamasta asiasta, jotka nousevat ensimmäisinä ajatuspintaan.

Olen nyt urheillut tavoitteellisesti kohta 11 vuotta ja kokenut monenlaista urheilijapolkuni varrella. Monet tietysti vieläkin enemmän, sillä esimerkiksi vammautumisia minulla on onneksi vain yksi isompi ja pienempiä jokunen. Mitä pidemmälle urani on edennyt, sitä tärkeämmäksi on tullut huolehtia henkisestä hyvinvoinnista. Tietysti keihäänheitto ja menestyminen on ollut minulle aina prioriteetti, enhän tätä muuten tekisi, mutta Suomen ja maailman kärjen lähestyessä totisesta hommasta tulee entistä helpommin oikeasti totista.

Siksi tarinan jatkuessa on tärkeä muistaa mistä on tullut ja mitä on ollut aina silloinkin, kun on telakalla urheilusta tai urheilu ei muuten vain tunnu hyvältä. Niitäkin päiviä on. Nämä ajatukset siivittää myös siihen hetkeen, kun urheilu-ura loppuu. Se miten ja milloin se loppuu, sitä ei pysty ennustamaan, mutta on tärkeää pitää huoli siitä, että sillä hetkellä oma identiteetti käsittää muutakin kuin ”huippu-urheilija”.

Tällä hetkellä mä olen myös tytär, sisko, puoliso, lapsenlapsi, ystävä, opiskelija. Osa näistä on pysyviä ja näiden rinnalle tulee uusia. Mulle perhe ja puoliso on uskomaton voimavara. Jollekin toiselle se voi olla varmuus ammatista, että on ehtinyt tekemään työtä urheilun ohella ja on ovet avoinna toisten sulkeutuessa. Mulla on varmuus siitä, ettei mun rakkaat katoa mihinkään, menee sitten miten päin urheilussa vaan.

 

Sitten lainaisin veljeni Eetun ensimmäistä henkisen hyvinvoinnin teesiä parin viikon takaa:

” 1. Elämä ei saa pyöriä vain urheilun ympärillä. ”

On oltava asioita ja hetkiä, jolloin urheilu ei mahdu ajatusten joukkoon. Sanotaan, että huippu-urheilijan on oltava huippu-urheilija 24 tuntia päivässä, mutta olisiko kukaan ammatinharjoittaja ympäri vuorokauden täysin ammatti-roolinsa sisällä? Ainakaan tulematta hulluksi. Kyllä, voin tehdä tällaisen vertailun, sillä alusta asti haaveena on ollut tehdä tästä ammatti. Mulle on tärkeää, että mulla on lähipiirissä ihmisiä, joiden kanssa ei jutella urheilusta, tai että välillä saan mättää karkkia miettimättä, tekisikö huippu-urheilija näin. Mä haluan elää elämää, vaikka haluankin olla yhdessä asiassa maailman paras.

Vielä loppuun haluan lisätä, miten paljon henkiseen hyvinvointiin vaikuttaa se, että pysyy itselleen uskollisena. Tällä tarkoitan sitä, että menestymisen rinnalla/seurauksena tulee asioita, jotka saattavat koetella omaa mukavuusaluetta. Välillä tulee ajateltua, millainen pitäisi olla miellyttääkseen tiettyä ihmisryhmää, miten kuuluisi esiintyä julkisesti tai sosiaalisessa mediassa. Nämä asiat ovat niitä, joiden kanssa en pärjäisi ilman muistutusta siitä, mitä minulla on tai kuka minä olen. Yritän siis aina, niin paljon kuin suinkin pystyn, olla oma hassu itseni.

Seuraa Jenniä Instagramissa @jjenskie ja Facebookissa @kankaanjenni

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Name *