Heidi Erkinheimo: Treenivinkit

Hei!

Mulle annettiin tässä kuussa tehtäväksi kirjoitella jonkinlaisia treenivinkkejä näin vuoden alun kunniaksi. En kuitenkaan usko, että kovin moni on kiinnostunut siitä, millaisia korkeushypyn osaharjoitteita voisi tehdä kotona tai miten voisi kehittää kaarrejuoksuaan paremmaksi. Myöskään monista lehdistä tuttuja “näin saat litteän vatsan ja kiinteät pakarat” -tyyppisiä vinkkejä ja treeniohjelmia en halunnut muodostaa, ja siksi päädyinkin aika epätyypilliseen ratkaisuun, nimittäin pohtimaan suoraan lopputulosta. Ja en nyt tarkoita sitä litteää vatsaa. Tarkoitan sitä hyvää oloa, jonka urheileminen saa aikaan sekä urheilusta muodostuvaa hyvää mieltä. Hyvän olon ja mielen saavuttamiseksi ei ole väliä, liikkuuko vain satunnaisesti, aktiivisesti päivittäin vai urheileeko kilpatasolla. Tärkeintä on lähteä liikkeelle.

Kyseisen hyvänolontunteen voi saavuttaa varmasti monella eri tavalla, mutta itse koen, että siihen on ainakin kaksi erittäin hyvää keinoa. Ensimmäinen on pelkkä liikkeelle lähteminen ja sen aikaansaama hyvä olo. Ei tarvitse välttämättä lähteä rutistamaan viimeisiä voimanrippeitä kehosta ja tekemään suoritusta verenmaku suussa. Kävelylenkki raikkaassa ulkoilmassa tai lyhyt kuntopiiri olohuoneen lattialla saa aikaan virkeän olon ja hyvän mielen, minkä avulla jaksaa paremmin. Huomasin itse jälleen maatessani jalkaleikkauksen jälkeen toista viikkoa sängyn pohjalla, miten paljon kaipasin sitä, että olisin voinut tehdä edes pienen ja helpon urheilusuorituksen.

Toinen tapa, joka on itselleni hyvin tuttu, on juurikin se versio, jossa pyrkii antamaan kaikkensa ja tekemään jokaisen toiston vielä vähän paremmin ja antamaan itsestään vielä vähän enemmän. Kun onnistuu näin saavuttamaan jotain tavoittelemaansa, on se tunne mahtava. Usein se on itselläni suuremmilla painoilla voimaharjoittelun tekemistä, juoksutreeneissä paremmin tai nopeammin juoksemista ja hyppytreeneissä korkeammalta hyppäämistä ja oikean tekniikan hallitsemista. Mutta se voi olla mitä vain muutakin. Se voi olla sitä, että hölkkää vielä muutaman katulampun välin vaikka tekisi mieli lopettaa, tai tekee vielä pari vatsalihasliikettä vaikka ei usko enää jaksavansa, tai vaikka sitä, että polkeekin pyörällä ylämäen sen sijaan että taluttaisi pyöränsä. Mitä vain, millä kokee haastavansa itsensä ja saavuttavansa jotain vielä vähän enemmän. Se tunne on kokemisen arvoinen!

Aina tämä ei tietenkään onnistu ja joskus on erittäinkin huonoja päiviä. Tiedän varsin hyvin tunteen kun rauta ei liikahda lattiasta ei sitten millään ja toisinaan jalat tuntuvat painavan tonnin, kun yrittää päästä eteenpäin. Tällaisiakin päiviä on siedettävä ja usein niiden jälkeen oppii huomaamaan paremmat päivät ja arvostamaan niitä.

Ehkä siis paras treenivinkki jonka voin ja haluan antaa, on se, että pyri tekemään parhaasi ja joskus jopa ylittämään itsesi ja mikä tärkeintä, nauti siitä!

Seuraa Instagramissa:
@heidierkki

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Name *